Alla olevassa kuvassa tuolla oikealla oleva kaidehärpäke lasketaan veteen minä sen kyydissä. Toiselle puolelle on vedestä ikkunat joiden läpi fyssari katselee mitä ja miten vedessä huidon.
Tällä hetkellä pääpaino fysioterapiassa on selän multifidus-lihasten vahvistaminen (toi lihas kuullostaa joltain tosi hyvältä mysliltä, en voi sille mitään) ja kadonneen lihasvoiman palauttaminen nilkkaan, pohkeeseen, reiteen ja pakaraan. Nilkassa pientä lihasvoiman palautumista on ollut huomattavissa, mutta se onkin ainoa valopilkku mun kehityksessä. Lisäksi siellä koitetaan korjata mun kävelyasentoa, kun olen senkin kipua ja kaatumista vältellessäni onnistunut saamaan vääräksi, tasapaino koki pikkasen kolauksen jalan voimien kadottua toispuoleisesti ja siksi olen varannut jalan ulkosyrjälle jolloin onnistun pysymään pystyssä, nyt siitä tavasta täytyy koittaa eroon. Lihaksia harjoitettiin altaassa aika samallalailla kun maallakin olisi tehty, lisävastuksena vedessä uimakellukkeet, puntit yms.
Myös vesijuoksuasentoni tarkastettiin, nyt kun on rutiinia siihen mummoiluun on kertynyt enemmin. Koipea pitäisi enemmän ojentaa eteen, joten jatkossa sihen suuntaan lykitään sitten niin maan perkeleesti siellä mummojen keskellä. Vaikka vesijuoksua mummolajina pidänkin, niin tykkään siitä hurjasti. Se on todella rentouttavaa ja tuntuu ihanalta että voi jotain liikunnaksi kutsuttavaa harrastaa täysillä.
Tämä olikin viimeinen kerta tuolla hetkeen, kesäsulun ajan mun tarkkailu hoidetaan oman terveysaseman fysioterapeutilla. Toivottavasti on edes asteen verran yhtä hyvä ja ihana kun Radiuksessa ollut.
Fysion jälkeen pyörin TAYS:n alueella odottelemassa seuraavaa ajanvarausta nautiskellen auringosta (ja huojuen uudella kävelytyylillä), nyt suunta toiseen rakennukseen neurologille. Sinne päädyin yksinkertaisesti siittä syystä että varpaani sojoittivat vasemmassa jalassa väärään suuntaan Babinskin refleksiä testattaessa.
Jälleen kerran siis samat litanjat, jotta taas yksi lääkäri olisi ajantasalla:
"Pari varvasta irtisanoi työsuhteensa viime kesänä, lääkärin mielipide oli jotakuinkin että kun ne kerran mukana kulkee niin ei niille mitään tarvitse tehdä. Syksyllä sanoi selkä sopimuksensa irti jumalattomien kipujen saattelemana ja perästä sitten lakkasi jalan toiminta. Pahimmillaan laahasin sitä perässä seiniä pitkin raahautuen, eikä nilkka kantanut. Magneetit, röntgenit (uudelleen ja uudelleen), ortopedit, fysiatrit, fysioterapeutit pompittu läpi ja pomppiminen sen kun jatkuu. Tähän astisten lääkärien diagnoosi on se että viidennestä nikamasta puuttuu puolet ja sen takia kaksi hermoa joutuu pystyasennossa ollessani puristuksiin, josta taas johtuu hermo-oireet. Sama vaiva on onnistunut SI-niveleen saamaan tooooooosi vihaiseksi ja kivut taas munt, SI-nivel odottaa tietoa että pääseekö poseeraamaan vielä kerran magneettiin. Se mikä multifidus-lihakseni selästä tuhosi niin ettei lihakset enää pystyneet pitämään viallista nikamaani sellaisessa asennossa että hermot eivät puristu, ei ole vielä selvillä. Kivut edelleen helvetilliset jos erehdyn jotain tekemään, kuin myös hermo-oireet"
Sitten mua tökittiin ja heiluteltiin ja tuijotettiin ja tutkittiin. Lopputuloksena se että varpaat sojoittaa sinne minne kuuluukin, mutta reflexit vasemmalla liian voimakkaat, joten seuraavaksi lähete aivojen ja niskarangan magneettiin, jotka otetaan vielä ennen kesää. Vähänkö siistiä kun syksyyn mennessä hohdan varmaan pimeässä tällä säteilymäärällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti