Kaukajärven kartanon raunioilla

Kaukajärven kartano perustettiin Vehmaisiin 1900-luvun alussa. Sen perusti Bertel Grahn joka oli hiljattain ostanut alueelta yhdeksän maatilaa ja päätti yhdistää ne yhdeksi 600 hehtaarin kartanoksi. Jugend-tyylisen päärakennuksen suunnitteli Wivi Lönn, se rakennettiin paikalleen vuosina 1905-1906.

Tässä kohdin seisoi ennen näkötorni, jonka korkeuksista maisemat olisivat olleet vielä upeammat.

Grahnin kuoltua kartano oli ensin vuokrattuna ja myytiin sitten Tampereen kaupungille, joka vuokrasi aluetta esim. Saarioisille jonka taimisto toimi alueella. Kaupunki purki päärakennuksen vuonna 1975, sen mentyä liian huonoon kuntoon. Muut alueen rakennukset purettiin 1975-1983. Purun jälkeen paljastui asiantuntijalausuntoja joiden mukaan historiallisesti ja taiteellisesti suunnattoman arvokas kartano olisi ollut suhteellisen helposti korjattavissa. Osa kartanoa kiertävistä huhuista kertoo myös, että kaupunki olisi vannonut ettei koskaan pura rakennuksia vaan huolehtii niistä ja pitää kartanon kunnossa myös jälkipolvien nautittavaksi.

Nykyään alue on ulkoilijoiden suosiossa. Tämä kasvillisuudeltaan ja kulttuurihistorialtaan merkittävä kohde on nyt hurjien rakennussuunnitelmien kohteena. Tarkoitus on rakentaa alueelle vaivaiset 15 000 kerrosneliömetriä. Kartanon jäännökset ja ulkoilupolut on luvattu jättää virkistysalueiksi. Uskon kun näen...

Hassua miten kotikulmiltaankin voi löytää kaikkea uutta ja kaunista. Tai no, uutta on ehkä väärä ilmaisu kun kyseessä kuitenkin on vanhan kartanon jäännökset, joista vaan en aikaisemmin tiennyt mitään (Kiitos Hanna vinkistä). Toivottavasti kyseiset rauniot ovat vielä kesälläkin paikallaan ja niitä paremmassa kelissä ja valossa pääsen vielä ihastelemaan. Olihan sekin kai tuuria että kerkesin nämä lumisena tammikuun päivänä ikuistaa, lumi kun oli jonkun sortin ylellisyyttä tänä talvena. On vaan suunnaton sääli jos noin taianomainen, rauhaisa ja kaunis paikka tuhotaan iskemällä joka koloon taloja ja kaatamalla suojaava metsikkö ympäriltä, tuntuu vaan että kaikkialla kaikki kaunis tuhotaan tuottojen tieltä..

Titanic Tallinnassa

Ensimmäisen pieleen menneen reissun jälkeen oli pakko koittaa toisen kerran visiittiä Tallinnan Lentosataman Titanic-näyttelyyn, tällä kertaa hieman paremmin valmistautuneena. Enemmän aikaa varattuna ja kartta reitistä luuriin (ja mieleen) tallennettuna. 

Kauniin kultturikilometrin päässä odotti Lentomuseo ja koko pihan mittainen jono sisään näyttelyyn.. Empä olisi ikinä osannut kuvitella että joskus elämäni aikana jonotan tunnin verran museoon. Mun museo maku kun ei ole sieltä hienostuneimmasta päästä.. Vapriikin jääkiekkomuseoon, panssarimuseoon tai Planet Bonkiin kun jonottaa ei ole tarvinnut :D

Itse näyttelyä kohtaan odotukset oli aika korkealla. Titanicin tarina on aina kiehtonut ja leffaversio Leonardo DiCapriolla höystettynä syvensi vielä silloisen esiteinin mielenkiintoa. Kolmannella kerralla leffassa itku jatkui enää 15 min leffan jälkeen, melkoinen kehitys ensinäkemästä :)

Sisäänpääsymaksun mukana sai maihinnousukortin R.M.S Titanicille. Minun hahmoni oli 16 vuotias Jean Gertrude Hippach, joka oli lähtenyt Titanicille toipuakseen teatteripalossa kuolleiden veljiensä kohtalosta. Netti osasi kertoa hänen nukkuneen ykkösluokan hytissään törmäyksen aikana ja pelastautuneen äitinsä kanssa pelastusveneellä numero 4.

1 lk. hytti

1 lk. hytti

3 lk. hytti

Täytyy myöntää että mun odotukset oli ehkä asteen verran turhan korkeat. Rakennetut jäljennökset laivan osista oli vaikuttavia ja laivalla olleiden ihmisten tavaroiden näkeminen aavemaista, mutta jotenkin olisin kaivannut lisää dramaattisuutta. Tietoa ihmiskohtaloista muutenkin kuin lukuina jne. 

Vaikka näyttelyltä liikoja odottelinkin oli reissu aivan ihana. Se ettei omat odotukset kohdanneet todellisuutta ei vie yhtään arvoa hienolta näyttelyltä. Reissun kruunasi ihana auringonpaiste ja karun kaunis kulttuurikilometri. Pitää tehdä tuollaisia minireissuja useamminkin!

Hyvää Naistenpäivää!!

Koskaan en ole Naistenpäivästä välittänyt pätkääkään (enkä välitä vieläkään), mutta pakko myöntää että tuo karvaisempi osapuoli onnistui yllättämään totaalisesti. Eilen saapui töihin kukkalähetys jossa suureksi yllätyksekseni komeili päällä minun nimeni. Hölmöllä hymyllä ehostettuna meni pari seuraavaa työtuntia, samalla nuuhkien kynäpurkkiin pystyyn lykättyä kimppua. Sitä edellinen romanttisessa mielessä saatu kukkapuska taitaa olla jostain neljän vuoden takaa, että melko harvinaisesta tapahtumasta mun elämässä kyse :) Taidan olla aikuistumassa kun olin ihan aidosti otettu kukista.. Ennen mielipide on ollut jotakuinkin että: miksi ostaa rakkaudenosoitukseksi jotain mikä muuttuu pian rumaksi ja pahalta haisevaksi, ellei sitten meinaa että niin se rakkauskin tekee.

Tänään sain herkkuaamiaisen aamulenkin jälkeen, pikku arviointivirhe mun ruokahalua arvioidessa taisi tulla kun ruokaa olisi riittänyt suunnilleen viidelle, parhaani kuitenkin tein aamiaista tuhotessani. Tarjoittimen kulmalla oli musta rasia, josta paljastui aivan ihana timanttisormus. Nyt saa tuolla liikenteessä ihailla kaikki vatipäät timanteilla koristeltu sentteriä vasemmassakin kädessä ;)

Nyt kyynisenä odottelen että mitä pahoja uutisia se rötväke on tällä voitelulla petaamassa valmiiksi.. Ei vaan. Taidan mielummin nauttia sen hetkellisestä hemmottelupuuskasta! 

Tervetuloa Hakamettään!

Eilen oli  Hakametsässä Ilves-TPS matsi, se liki ainoa mihin ”kerran turkulainen, aina turkulainen” luonteeni antaa periksi täällä päin laahustaa. Nelosen paketin osto on jokseenkin rajannut tuon jääkiekon tapittamisen kätevästi kotisohvalle. Ihana fiilis kun vihdoin oikein paikan päällä. Hyvä, tunnetta täynnä oleva matsi.. Häviötä lukuunottamatta kaikki lätkäillassa olisi ollut täydellistä jos vain olisin kyennyt sulkemaan takaatamme kuuluvan kovaäänisen jatkuvasyöttöisen nalkutuksen ulos tajunnastani.

Takanamme istui Ilves kannattaja pariskunta kolmen lapsensa kanssa.  Ensi minuutista lähtien puheenaiheena oli tuomarien täysi kyvyttömyys. ”Siis näitkö sä miten se koski tota pelaajaa, kyllä tosta ois pitänyt antaa jäähy” Juu, kyllähän se koski. Kyseessä nyt kuitenkin on laji jossa kontakteja tapahtuu niin mitä sitten?

 ”Noi vaan juttelee tuolla, kyllä tästä nyt pitäisi jo antaa jäähy pelin viivyttämisestä, ihan käsittämätöntä.” Niin no, kyseessä oli liigan mainoskatko.

 ”Miten se voi antaa tosta jäähyn, eihän se ees taklannut”  Ehkäpä juuri siitä syystä jäähy tulikin KIINNIPITÄMISESTÄ. (kuva ei liity tilanteeseen)

 ”Siis kauhee tilanne, toi ois voinut vaikka kuolla tai halvaantua. Tommosista siis halvaannutaan ihan todella usein. Tolta täytyis kieltää kokonaan pelaaminen”  No joo, taklasihan se laitaa vasten asteen verran rumasti ja siksi sai jäähyn laitataklauksesta. Se että ilveksen pelaaja meni nurin ja nousi saman tien ylös ei nosta aihetta nyt ambulanssin tilailuun kuitenkaan.. 

Kun Ilveksen pelaaja heitti kohtuu ruman päähänkohdistuneen taklauksen ”Ei tosta mitään jäähyä voi antaa, sehän oli ihan samanlainen ku se tilanne missä ilveksen pelaaja melkeen halvaantui” Ööh.. Tuon lauseen epäkohtia tuskin tarvitsee edes selittää.

Samaisen perheen isukki muuten tiputti pienen tyttärensä lattialle sylistään kun pomppasi tuulettamaan Ilveksen maalia, lapsi loukkasi vain päänsä. Teki mieli kääntyä ympäri ja sanoa että ”siis kauhee, tostahan ois voinut vaikka halvaantua, kyllä nyt pitäis soittaa lastensuojeluun heti”

Se täytyy kyllä sanoa että Ilveksen faniryhmä on melko hienosti koonnut rivit ja saanut touhuunsa elämää. Oli hieno kuunnella kun halli raikui tarkkaan harjoitelluista lauluista ja huudoista ja näki miten se porukka oikeasti eli mukana siinä. Mikä parasta, kukaan ei harrastanut sitä eurooppalaisten jalkapallojoukkueiden katsomoista liian tuttua pomppimista, mikä on ainakin Helsinkiin jo jääkiekko katsomoihinkin levinnyt.

Muutama siinäkin porukassa tosin oli niitä sisältä lahoja yksilöitä, jotka katsomo idiotismiin sortui. Esim. kun ne muutama hassu paikalle vaivautunut TPS fani siellä rohkeni kannattaa omiaan ja riemuita onnistumisista, alkoi Ilveksen faniryhmän keskeltä hieman sammaltavalla äänellä huuto ”Menkää V##tu apinat muualle” ”Mitä v#ttua te tänne tuutte huutelemaan s##tana” ym viehättävää. 

Siellä mistä minä olen kotoisin olisi katsottu että, ai kun hienoa kun jaksavat tänne saakka tulla kannustamaan. Tampere on ainoa kaupunki missä tuollaista käytöstä olen nähnyt ihan yksittäisiä faneja kohtaan, joka ikinen kerta kun hallilla olen ollut. Aina se yksi erittäin humalainen tyyppi karjumassa solvauksia sieltä yläkatsomosta ja ne pari siellä faniryhmän keskellä. Luulisi että olisi faniryhmänkin etu että se mätä aines sieltä omien joukosta pois koverretaan.

Ei muuta kuin useammin hallille ja jostain kukkahattuni alta kasvatan vielä joskus pallit, käännyn ympäri ja ehdotan eilisten tyyppisille henkilöille siirtymistä vaikkapa muodostelmaluistelun pariin! :)

Ps. Iloitsin vilpittömästi TPS:n pilatessa takana olleen miehen tulosvedon ajassa 59:05