TAYS päivää

Taas takana yksi TAYS:ssä vietetty päivä. Ensin aamulla vedin suihkulakin päähäni, uimapuvun päälleni ja supertyylikkäänä menin odottelemaan altaaseen laskua, vuorossa oli siis fysioterapia. Tuo allas on siitä outo ettei sinne saa yksin laskeutua, vaan sut lasketaan sinne sopivaan syvyyteen, tulee hieman tavallistakin kyvyttömämpi olo kun ei itse saa mennä. Hukkumisvaaraan tjms. tuskin voi vedota, koska ekan kerran kun mut sinne laskettiin, kysyttiin vasta kun juuri ja juuri varpaat ylsivät pohjaan että "Hei, osaatko sä muuten uida?" :)

Alla olevassa kuvassa tuolla oikealla oleva kaidehärpäke lasketaan veteen minä sen kyydissä. Toiselle puolelle on vedestä ikkunat joiden läpi fyssari katselee mitä ja miten vedessä huidon.


Tällä hetkellä pääpaino fysioterapiassa on selän multifidus-lihasten vahvistaminen (toi lihas kuullostaa joltain tosi hyvältä mysliltä, en voi sille mitään) ja kadonneen lihasvoiman palauttaminen nilkkaan, pohkeeseen, reiteen ja pakaraan. Nilkassa pientä lihasvoiman palautumista on ollut huomattavissa, mutta se onkin ainoa valopilkku mun kehityksessä. Lisäksi siellä koitetaan korjata mun kävelyasentoa, kun olen senkin kipua ja kaatumista vältellessäni onnistunut saamaan vääräksi, tasapaino koki pikkasen kolauksen jalan voimien kadottua toispuoleisesti ja siksi olen varannut jalan ulkosyrjälle jolloin onnistun pysymään pystyssä, nyt siitä tavasta täytyy koittaa eroon. Lihaksia harjoitettiin altaassa aika samallalailla kun maallakin olisi tehty, lisävastuksena vedessä uimakellukkeet, puntit yms.

Myös vesijuoksuasentoni tarkastettiin, nyt kun on rutiinia siihen mummoiluun on kertynyt enemmin. Koipea pitäisi enemmän ojentaa eteen, joten jatkossa sihen suuntaan lykitään sitten niin maan perkeleesti siellä mummojen keskellä. Vaikka vesijuoksua mummolajina pidänkin, niin tykkään siitä hurjasti. Se on todella rentouttavaa ja tuntuu ihanalta että voi jotain liikunnaksi kutsuttavaa harrastaa täysillä.

Tämä olikin viimeinen kerta tuolla hetkeen, kesäsulun ajan mun tarkkailu hoidetaan oman terveysaseman fysioterapeutilla. Toivottavasti on edes asteen verran yhtä hyvä ja ihana kun Radiuksessa ollut.

Fysion jälkeen pyörin TAYS:n alueella odottelemassa seuraavaa ajanvarausta nautiskellen auringosta (ja huojuen uudella kävelytyylillä), nyt suunta toiseen rakennukseen neurologille. Sinne päädyin yksinkertaisesti siittä syystä että varpaani sojoittivat vasemmassa jalassa väärään suuntaan Babinskin refleksiä testattaessa.

Jälleen kerran siis samat litanjat, jotta taas yksi lääkäri olisi ajantasalla:

"Pari varvasta irtisanoi työsuhteensa viime kesänä, lääkärin mielipide oli jotakuinkin että kun ne kerran mukana kulkee niin ei niille mitään tarvitse tehdä. Syksyllä sanoi selkä sopimuksensa irti jumalattomien kipujen saattelemana ja perästä sitten lakkasi jalan toiminta. Pahimmillaan laahasin sitä perässä seiniä pitkin raahautuen, eikä nilkka kantanut. Magneetit, röntgenit (uudelleen ja uudelleen), ortopedit, fysiatrit, fysioterapeutit pompittu läpi ja pomppiminen sen kun jatkuu. Tähän astisten lääkärien diagnoosi on se että viidennestä nikamasta puuttuu puolet ja sen takia kaksi hermoa joutuu pystyasennossa ollessani puristuksiin, josta taas johtuu hermo-oireet. Sama vaiva on onnistunut SI-niveleen saamaan tooooooosi vihaiseksi ja kivut taas munt, SI-nivel odottaa tietoa että pääseekö poseeraamaan vielä kerran magneettiin. Se mikä multifidus-lihakseni selästä tuhosi niin ettei lihakset enää pystyneet pitämään viallista nikamaani sellaisessa asennossa että hermot eivät puristu, ei ole vielä selvillä. Kivut edelleen helvetilliset jos erehdyn jotain tekemään, kuin myös hermo-oireet"

Sitten mua tökittiin ja heiluteltiin ja tuijotettiin ja tutkittiin. Lopputuloksena se että varpaat sojoittaa sinne minne kuuluukin, mutta reflexit vasemmalla liian voimakkaat, joten seuraavaksi lähete aivojen ja niskarangan magneettiin, jotka otetaan vielä ennen kesää. Vähänkö siistiä kun syksyyn mennessä hohdan varmaan pimeässä tällä säteilymäärällä.

Päivän kuva

Pari tuntia jalat kohotettuna tyynyillä 90 asteen kulmaan, kourallinen kipulääkkeitä, jääpusseja, sadattelua, kyyneleitä, ähinää ja murinaa. Lääkkeiden ja kivun väsyttämänä keskellä päivää unoset, yöllä fiilis kun sokerihumalaisella lapsella ja mielessä kalvava pettymys siitä että taas kipu sai kaadettua mut petiin.

Kuva päivän fiiliksestä.

Grrrrr, voisko tämä selkä joskus vaan lopettaa tuon oikuttelun ja yksinkertaisesti olla kiltisti!

Vastahyökkäykseen muhkuroita kohti

Pari viikkoa sitten huomasin rakkaan unholassa olleen viholliseni palanneen kaupunkiin, selluliitin. Jälleen näkeminen ei suinkaan ollut iloinen, varsinkaan kun tämä ystäväni oli päättänyt levittäytyä laajemmalle alalle ihossani kuin koskaan. Paluun huomattuani aavistuksen neuroottinen mielenlaatuni kietoutui ajatuksen ympärille muhraisesta ihosta kesähepenissä, eikä suostunut enää päästämään aiheesta irti. Siispä aloin hakemaan tietoa että millä tuon ystäväni saisi pakkaamaan matkalaukkunsa ennen kesää. Epätoivoiselta tuntui kokemusten mukaan tehottomia voiteita selaillessa, kunnes päädyin monia blogeja ja kokemuksia lukeneena kuiva-/tai energiaharjaukseen. Kun harjaa olin tilaamassa, bongasinkin jotain paljon hauskemman (ja kivuliaamman) kuuloista; Kuivakuppauskupit. Kyseiset härvelit kun lupailivat myös apua kipeisiin lihaksiin ja kaikenlaisiin kiputiloihin joita mulla selkävammani kanssa riittää vaikka muille jakaa. Kuppaus vehkeet laitoin tilaukseen tiistaina ja paketti oli perillä keskiviikkona, tuo firma kyllä osaa nuo nopeat toimitukset!

Fit-Jar Kuppauskupit

Ei sitten muuta kuin todistusaineisto kuvat nappaamaan inhottavan muhkuran comebackistä (jotta voin viikkojen kuluessa tarkkailla kehittymistä) ja kuppaamaan. Rasvasin ohjeiden mukaan ihon ennen kuin iskin kupin iholleni, ei juma sitä kipua. Haukkosin henkeäni irvistellen samalla viehättävästi miettiessä, että millä hitolla saan tuon saatanan kätyrin irti reidestäni samalla tempoessani sitä ylöspäin minkä pystyin. Lopputuloksena mukava sinipunainen ympyrä reidessäni. Seuraavaksi tajusin lukea ohjeita sen verran pidemmälle että selvitin kuinka kuppi irtoaa ja jatkoin harjoittelua. Nyt alkoi sujumaan mutta kipu oli silti erittäin voimakasta (lähinnä reisissä). Vaihdoin pienempään kuppiin ja vetelin sillä ihoani pienemmän alipaineen turvin, siten sain touhun siedettäväksi. Lopputuloksena pinkki kuumoittava iho ja käsitellyllä alueella samanlainen olo kun hyvän reenin jäljiltä, aika mahtavaa, jotain siis selkeästi tapahtui. Myös tavallisesti ympärivuorokautiset kipuni tuntuivat merkittävästi paremmilta kuppauksen jälkeen..

Ennen kuppailua mittailin hanurin, vyötärön ja reisien ympärykset ja iskin lukemat paperille. Kokemuksista lukiessani monet kun vannoivat senttejä kadonneen selluliitin muassa ahkeralla hinkuttamisella. Kelpaisi mullekkin hyvin muutaman sentin katoaminen tuosta aavistuksen verran horisontaalista laajenemista kokeneesta hanurista :)


.