Kauniin kultturikilometrin päässä odotti Lentomuseo ja koko pihan mittainen jono sisään näyttelyyn.. Empä olisi ikinä osannut kuvitella että joskus elämäni aikana jonotan tunnin verran museoon. Mun museo maku kun ei ole sieltä hienostuneimmasta päästä.. Vapriikin jääkiekkomuseoon, panssarimuseoon tai Planet Bonkiin kun jonottaa ei ole tarvinnut :D
Itse näyttelyä kohtaan odotukset oli aika korkealla. Titanicin tarina on aina kiehtonut ja leffaversio Leonardo DiCapriolla höystettynä syvensi vielä silloisen esiteinin mielenkiintoa. Kolmannella kerralla leffassa itku jatkui enää 15 min leffan jälkeen, melkoinen kehitys ensinäkemästä :)
Sisäänpääsymaksun mukana sai maihinnousukortin R.M.S Titanicille. Minun hahmoni oli 16 vuotias Jean Gertrude Hippach, joka oli lähtenyt Titanicille toipuakseen teatteripalossa kuolleiden veljiensä kohtalosta. Netti osasi kertoa hänen nukkuneen ykkösluokan hytissään törmäyksen aikana ja pelastautuneen äitinsä kanssa pelastusveneellä numero 4.
 |
| 1 lk. hytti |
 |
| 1 lk. hytti |
 |
| 3 lk. hytti |
Täytyy myöntää että mun odotukset oli ehkä asteen verran turhan korkeat. Rakennetut jäljennökset laivan osista oli vaikuttavia ja laivalla olleiden ihmisten tavaroiden näkeminen aavemaista, mutta jotenkin olisin kaivannut lisää dramaattisuutta. Tietoa ihmiskohtaloista muutenkin kuin lukuina jne.
Vaikka näyttelyltä liikoja odottelinkin oli reissu aivan ihana. Se ettei omat odotukset kohdanneet todellisuutta ei vie yhtään arvoa hienolta näyttelyltä. Reissun kruunasi ihana auringonpaiste ja karun kaunis kulttuurikilometri. Pitää tehdä tuollaisia minireissuja useamminkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti